Yhden postissa tulleen nipun mukaan ristin tämänviikkoisen harjoituksen otsikoksi tai aihioksi “Lukemattomat tarinat”.
Minä keskityn konkretiaan. Siis lukemaan.
Sanottua
Saavutukset
- kesäkuu 2011 (2)
- toukokuu 2011 (2)
- huhtikuu 2011 (2)
- maaliskuu 2011 (5)
- helmikuu 2011 (7)
- tammikuu 2011 (8)
- joulukuu 2010 (7)
- marraskuu 2010 (8)
- lokakuu 2010 (3)
- elokuu 2010 (1)
- heinäkuu 2010 (5)
- kesäkuu 2010 (4)
- toukokuu 2010 (2)
- huhtikuu 2010 (1)
- maaliskuu 2010 (2)
- helmikuu 2010 (3)
- tammikuu 2010 (4)
- joulukuu 2009 (4)
- marraskuu 2009 (10)
- lokakuu 2009 (15)
- syyskuu 2009 (12)
10 kommenttia
Tämän artikkelin kommenttien RSS-syöte
18.05.2011 klo 19.54
Vasili Kutka
On, on minulla lukemattomia tarinoita, lukemattomia lukemattomia tarinoita. Mutta on myös kirjoittamattomia.
19.05.2011 klo 14.48
Kari
On pää pyörällä lukemattomista luetuista tarinoista. Onneksi edessä odottavat suorat tiet. Kun mutkat tulee suorien jälkeen on luvassa opastusta. Kaiketi odotettavissa selkenevää… selkiävää… selvää… Muka -kö?
25.05.2011 klo 6.15
Lintumuori
Opas sanoo, opettaja sanoo: katso ympärillesi ja tee listaa, mitä näet. Lukemattomia tarinoita, jotka odottavat, että ne kirjoitetaan luettaviksi. Ja vielä, että niillä kaikilla on oikeutus tulla esille, näkyviin.
Jos uskaltaisin, kääntäisin vielä katseeni sisällekin päin. Siellä niitä on lukemattomia tarinoita, joita kaikkia ei edes uskalla päästää ulos. Ne ovat niin pelottavia. Niitä voitaisiin joskus käyttää minua vastaan, jos vaikka joutuisin julkisuuden henkilöksi. Joku kaivaisi ne esiin ja joku muu niitä lukisi, minun tarinoitani. Toisten lukemina värittömät tarinani saisivat lisäväriä, ei aina niin mieluista.
Ihmisellähän on tapana värittää jokainen tarina omaa mielikuvamaailmaansa vastaavaksi. Sillä tavoin tarinoista muokataan uutisia, lööppejä, joita voi sitten porukalla kauhistella. Pienen pieni tarina lihoo lihomistaan, eikä lopulta kukaan muista, mikä oli se alkuperäinen. Lukemattomia tarinoita tarvitaan, jotta meillä kaikilla olisi mitä lukea.
27.05.2011 klo 18.13
Annukka
Perjantaisin koulun pihaan ajoi keltamustaraidallinen kirjastoauto. Yläluokan opettaja kutsui kirjastoautonkuljettajan kahville opettajainhuoneeseen ja kaunis meikattu kirjastoautontäti jäi istumaan auton etuosaan tiskin taakse.
Etukäteen oli riidelty kenen vuoro olisi mennä ensimmäisenä kirjastoautoon sisälle. Riitely loppui siihen, kun kuudennen luokan järkevä Heljä järjesti arvonnan. Opettajaa sellainen ei kiinnostanut, eikä kukaan toki hänen kuultensa olisi uskaltanutkaan riidelläkään.
Leena kokosi syliinsä ison pinon kirjoja ja mieli keveni sitä mukaa kun kirjapino kasvoi. Sylillinen lukemattomia tarinoita, joihin voisi upota koko viikonlopuksi ja unohtaa koulun ja pahan mielen siellä.
- Et varmaan jaksa lukkea nuita kaikkie, en usko!
- Niin, et jaksakaan!
Pojat lällättelivät, mutta Leena ei jaksanut inttää heidän kanssaan. Tietysti hän lukisi kirjat, miten niitä ei muka jaksaisi lukea?
09.06.2011 klo 20.22
Vasili Kutka
Sen pituinen se?
10.06.2011 klo 6.02
Lintumuori
Niin, että onkos nyt kesäloma???
11.06.2011 klo 5.34
kari
Otetaanpas aiheeksi KEVEYS näin kesän ja kesäloman innoittamana.
13.06.2011 klo 19.51
Vasili Kutka
Hei, jos tämä on “vakavasti otettava” viikon aihe, niin laittakaapas, kykeneväiset, tämä oikealle paikalleen…
16.06.2011 klo 17.13
Lintumuori
Nii justiinsa!
18.06.2011 klo 18.18
kari
Laitetaan näitä nyt tällä kertaa tähän.
Viikkoharjoitus 24 – 25?
Usvassa liukuu kiviaita yli nurmikon
ruohonkärkikään ei värähdä
***
Lapsi juoksee juoksee
leivonen pellon yllä
laulaa laulaa
***
Ketunpojat leikkivät ohranoraassa
emo valvoo
etteivät lennä liian etäälle
***
Ajatus ei ole höyhen
höyhen putoaa